Saksa - Argentiina rp. 5-3

Kun neljä miestä potkaisee pyöreän esineen kanttiseen verkkoon, löytää kokonainen kansakunta kadotetun identiteettinsä ja suo itselleen jälleen olemassa olon oikeutuksen. Ohuita ovat kansojen kohtalon langat.

Homo sapiens - viisas ihminen?

Lehti: Yhdysvaltojen jo entuudestaan Irakissa pahasti tahriutunut sotilasmaine sai perjantaina uuden kolauksen. Amerikkalaisten epäillään syyllistyneen toiseenkin joukkomurhaan Irakissa.

Tämäpä yllättävää.

Presidentti George W. Bush haluaa varmistaa, että armeija tuntee sotasäännöt

Moukat! Eivät tapa sääntöjen mukaan!

21:46

Katson ulos ja mieleni aaveet vaeltavat.
Maljani läikkyy yli.

21:45

Jos aina pelkää tulevaa myrskyä, ei koskaan ehdi nauttia auringosta.

20:44

Älä usko sanoja, sillä ne valehtelevat. Katso niiden taakse.

Slobodan Milosevic 1941 - 2006

Mitä kirjoitettaisiin historiaan, jos sotia ja tyranneja ei olisi?!

08:12

Marssi siinä tahdissa, mitä idiootit sinulle lukevat
ja olet kunnioitettu osa Systeemiä.

Astu omat askeleesi, niin löydät itsesi joukkohaudan reunalta
odottamasta, että milloin se kuula tulee.

Luovuus

Luovuus: alati muuttuva, virtaava.
Menneeseen takertuminen, rutiini, on sen kuolema.

0:38

Tavoittamaton. Vain hetken kosketus ja olet poissa.

Aurinkoisia päiviä teille, oi mussukkani!

Tekee jälleen mieli nostaa hattua kaikille bloggaajille, jotka jaksavat päivitellä blogejansa tasaisin väliajoin. Minä kun taas olen enemmänkin tuuribloggaja, joka päivittelee, jos päivittelee. Viime aikoina ei juurikaan ole ollut mokomaan aktiviteettiin aihetta ja olenkin lähinnä tyytynyt nukkumaan talviunta ja vain kommentoimaan muiden tekstejä.

Laitoin nyt tämänkin blogin Blogilistalle, vaikka nämä jorinat nyt tuskin ketään enempää kiinnostavatkaan. Ja voi olla, että tämän jo kohta listalta taas poistan, ailahteleva kun olen.

Nukkukaa hyvin ja syökää appelsiinejä, niin lantio liikkuu ja elämä hymyilee.

1:06

En nyt vain saa oikein otetta tuohon asiablogiini tai josta sellainen piti tulla. Ensinnäkään en saa sille millään sopivaa nimeä aikaiseksi ja toiseksi suhtaudun ylipäätään hyvin ristiriitaisesti kantaa ottavan blogin pitämiseen. Ajatus ei taas tällä hetkellä tunnu omalta. Syvällisiä pohdintoja sisältävä kirjoittaminen on rauhoittavaa, huumorin kirjoittaminen on piristävää, mutta mielipidekirjoittaminen... äh

Lumienkeleitä

Juulia Haverisen laulu Lumienkeleitä jäi tänään miellyttävän rauhallisena mieleeni soimaan muuten niin rauhattomasta radiokanavien joulumusiikkisekametelisopasta. Laulu on levyltä Enkelten kellot. Täytyypä tutustua levyyn paremmin.

Osoite muuttui

Muutin tämän varjoblogin osoitteen ja siirsin vanhat postaukset tänne. Olin perustanut vanhan varjoblogin eri käyttäjätunnuksella, joten en saanut siirrettyä sitä sellaisenaan uudelle osoitteelle (ja samalle tunnukselle kuin nuo muut blogini), vaan jouduin siirtelemään postaukset yksitellen. Ehkä olisi jotenkin onnistunut, mutten viitsinyt perehtyä mokomaan hepulitsippeliin. Kommentit (joita nyt oli vain tuossa Vt-postauksessa) jäivät siten vanhaan varjoblogiin. Säilykööt ne nyt siellä vanhassa höpsölässä.

Jälkipohdintaa

Jäi tuo Äyräpää-postaus vähän torsoksi, mutta en jaksanut sitä nyt sen enempiä viilata. Asiasta kun voisi tehdä pitkänkin postauksen.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joihin voisi ottaa kantaa ja sellaisiakin asioita jotka ansaitsisivat tulla esille otetuiksi. Yksi tällainen oli maanantaina TV ykköseltä uusintana (?) tullut Puheenvuoroja identiteetistä -ohjelma, jossa Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkind käsitteli mm. rasismia, rotuoppia ja suomalaistenkin vähemmistöidentiteettiä, joksi hän identiteettiämme kutsui. Hyvin mielenkiintoisia ja mielestäni paikkaansa pitäviä huomioita.

Hänen mukaansa suomalaisilla on edelleen vähemmistöidentiteetti, vaikka olemme omassa maassamme enemmistönä. Totesi myös, että Suomi on vielä suhteellisen nuori kansakunta, sillä vasta suhteellisen vähän aikaa on kulunut itsenäistymisestä ja viimeisestä sodasta.

Ehkä maltillisemmin tarkasteltuna asia onkin juuri näin. Minua silti kyllä hieman pelottaa, kuinka kauan tämä pateettiseen isänmaallisuuteen nojaava kausi sotamuisteluineen ja surumarsseineen tässä itsenäisyyspäivän vietossa kestää. Olisiko yksi miehenikä, 80 vuotta tästä eteen päin, riittävän pitkä aika karistamaan menneisyyden haamuja hieman tämän kansakunnan hartioilta? Unohtaa minun mielestä sotaakaan ei tarvitse, mutta poteroista olisi minun mielestäni jo kuitenkin aika nousta ja tuoda rinnalle uutta valoa ja iloa. Tuntuu vain jotenkin siltä, että tämä pateettinen itsenäisyyspäivän vietto siirtyy edelleen uusille sukupolville täydessä voimassaan ja vieläpä nostalgian huntu hartioilla.

Ehkä tämä kansa vaan on niin hartaan luterilaisen pateettista, että kuten sanoin, itkuvirret ovat sitä parasta ilonpitoa, jos nyt noin vähän kärjekkäästi asiaa ilmaisisi. Mutta silti! Minäkin tunnen olevani mielenlaadultani niin slaavilaisen kaihomielinen luonne, mutta jopa minun näkövinkkelistä nykyinen pateettisuus tulvii kyllä aika tavalla yli äyräidensä. Minusta harras ja nostalginenkin voi olla, mutta jos se käy laadultaan raskaaksi, siitä tulee enemmänkin synkkää ja jopa ahdistavaa. Minusta itsenäisyyspäivän hartaudessa liikutaan tässä suhteessa jo aivan äärirajoilla.

20:37

Nyt tulevat älytreffit. - Iltasanomat, 26.11.2005

Siihen loppui meikäläisen deittailu.

Analyysiä postauksesta Puspus

Aika jännä homma. Kirjoitin tuon sinänsä täydellisen höpöpostauksen aivan vapaana tajunnanvirtana ex tempore ja julkaisin sen sitten sellaisenaan. Sitten huomasin, että jos muutankin tuon joskus-sanan puhtaaksi subjektiksi, runoon tuleekin heti ideaa; se muuttuu luonteeltaan astetta vakammaksi. Siihen tuli harkittua laskelmointia. Se, että runoon tuli ideaa, aiheuttikin sitten ristiriidan postauksen lopun höpöisyyden kanssa. Niinpä jätin sen kuitenkin alkuperäiseen muotoon.

Sinänsä mielenkiintoista, että höpöpostaukset johtavat tällaiseen vakavaan tyylilliseen pohdiskeluun. Seuraavassa "vakava" runo, jossa "Joskus" ja "Kuskus" ovat selkeitä subjekteja (lienevät sudeettisavolaisia):

Joskus on kiireinen eikä ehdi kirjoittaa blogia.
Joskus hukkaa ajatuksen, kun kirjoittaa blogia.
Joskus on lenkillä eikä voi kirjoittaa blogia.

Kuskus kirjoittaa blogia, vaikka on kiire.
Kuskus hukkaa ajatuksen ja silti kirjoittaa blogia.
Kuskus käy lenkillä ja kirjoittaa blogia.

Tilitystä

On päiviä jolloin haluaisi hävitä olemattomiin. Hypätä WC-pyttyyn ja valita se iso huuhtelu. Ehkä tiedätte tunteen. Se syntyy, kun on mokannut oikein kunnolla ja hävettää, hävettää niin pirusti. Ja mitään ei voi tehdä. Jos lähtee selittelemään, joutuu vain syvemmälle suohon. On niin sanotusti nalkissa. Ei voi muuta kuin hävetä, hävetä, hävetä ja kärsiä. Asia sinänsä saattaa olla aivan vähäpätöinen. Ja joku ulkopuolinen on sitä tuskin edes noteerannut, mutta eipä se paljoa lohduta.

Tilanne korjaantuu kyllä vähitellen ajan kanssa, mutta joskus ottaa kyllä tosi tiukoille. Vielä vuosienkin jälkeen vanhat mokailut nousevat silloin tällöin mieleen. Niitä ei mielellään muistelisi.

Pari päivää on tässä menty siis tällaisissa tunnelmissa pelkkää matalalentoa, kun muutenkin on syöksykierre ollut päällänsä. Ei kuulkaa paljon naurata, vai mitä veliseni? Kuka siellä hymyilee! Te Ksenofonin äpärät, te villisian imisät. Tämä on vakava asia. Vakava ja murheellinen.

Viikon sivallus

Viikon sivallus á la Krapulablogi:

"Hassuja nämä nettipäiväkirjat - kirjoittaa sitten mitä tahansa, joku pässi lukee aina!"

Totta kuin mikä, sano Joose kun pyllyä haisteli.

11:36

Nyt vasta tajusin, kuinka saan helposti nuo otsikon kellonajat täsmäämään tuon kommentin lopussa olevan kellonajan kanssa. Minä yksinkertaisesti olen nero! Ei sille vain mitään voi! - Vapise Einstein! Helkätköön tiu´ut, tulkoon joulu ja joulupukki liittyköön demareihin ja muori mutiskoon omiaan. Näin on tosi.

11:32

Se on kummaa miten elämä tuntuu joskus menevän sykleinä. Välillä kaikki - tai ainakin hyvin moni asia - tuntuu menevän persiilleen ja välillä (harvoin) homma skulaa. Pari viime viikkoa on ollut etupäässä sitä ensimmäistä.

0:41

Ollut koko viikon niin kiire, etten ole ehtinyt julkaista huonoja ajatuksia (siis päivittää tätä varjoblogia) ollenkaan. Naisten syy oikeastaan koko homma! (Oikea syy: Lukenut Runkkublogia koko viikon.)

13:47

Rio de Janeiron kaupunki aikoo eliminoida puolialastomat naiset postikorteista (STT), mutta täällä koleassa Suomessa Runkkublogi (en viitsi linkittää; kävitte siellä jo kuitenkin) komeilee Blogilistan kärjessä. Kasvihuone-ilmiö?

Happy Birthday, "Fonzie"!

Kyllä se on Fonzie!

Se on jotenkin niin outoa, niin outoa, että "Fonzie" täyttää jo 60! Weird, weird, weird... nipistäkää minua!